Oulun Energia ja Kemin kaupunki pääsivät vihdoin maaliin pitkään neuvotellussa yrityskaupassa, joka on herättänyt runsaasti keskustelua Pohjois-Suomessa. Oulun Energia osti enemmistön Kemin sähkö-, lämpö- ja vesiyhtiöstä, Kemistä ja Veestä (Kenve), 55 miljoonan euron kauppahinnalla.
Kyseessä on yksi alueen merkittävimmistä julkisen omaisuuden myynneistä kautta aikojen, ja se muuttaa sekä Kemin että Oulun energiakenttää pitkälle tulevaisuuteen.
Kauppa syntyi pakkoraossa
Kemin kaupungin taloustilanne on ollut haastava jo pitkään, ja myyntipäätös syntyi pitkälti taloudellisessa pakkoraossa. Kenve oli kunnallisesti omistettu yhtiö, jonka toimintaan sisältyivät sähkön, lämmön ja veden jakelu. Vaikka palvelut olivat keskeisiä kaupunkilaisten arjen kannalta, niiden taloudellinen tuotto ei ollut kaupungille riittävää suhteessa velkataakkaan ja muihin menoihin.
Myymällä osake-enemmistön Oulun Energialle Kemi sai merkittävän kertaluonteisen tulon, joka helpottaa kaupungin talouden hallintaa ja vähentää paineita veronkorotuksiin tai palveluiden leikkauksiin. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut yksimielinen: osa kaupunkilaisista ja päättäjistä on kyseenalaistanut, oliko julkisen infrastruktuurin myynti paras vaihtoehto pitkällä aikavälillä.
Oulun Energialle iso ponnistus
Oulun Energia on jo valmiiksi merkittävä alueellinen toimija, mutta Kenven osto on sille suuri harppaus. 55 miljoonan euron kauppahinta vastaa yhtiön keskimääräisiä vuosittaisia investointeja viimeisen viiden vuoden ajalta. Toisin sanoen kyseessä ei ole vain yksittäinen lisähanke, vaan sijoitus, joka muuttaa koko konsernin rakennetta ja tulevaisuuden näkymiä.
Yhtiön mukaan tavoitteena on vahvistaa sen asemaa Pohjois-Suomen energiakentässä ja laajentaa liiketoimintaa myös vesihuollon puolelle. Tämä on uusi aluevaltaus Oulun Energialle, sillä sen perinteinen ydinliiketoiminta on painottunut sähkön ja kaukolämmön tuotantoon ja jakeluun.
Kaupan mittakaava näkyy henkilöstössä
Kenven mukana Oulun Energialle siirtyy myös merkittävä määrä työntekijöitä. Vaikka tarkkoja henkilöstölukuja ei ole julkistettu, tiedetään, että Kemin sähkö-, lämpö- ja vesipalveluiden pyörittäminen työllistää satoja ihmisiä joko suoraan tai alihankinnan kautta. Näin ollen järjestelyllä on vaikutusta paitsi yritysten liiketoimintaan myös koko alueen työmarkkinoihin.
Oulun Energian edustajat ovat korostaneet, että henkilöstön asema turvataan ja että tavoitteena on kehittää toimintaa pitkäjänteisesti. Työntekijöiden näkökulmasta epävarmuutta liittyy kuitenkin siihen, mitä mahdollisia tehostamistoimia tai rakenteellisia muutoksia uusi omistaja saattaa tulevaisuudessa toteuttaa.
Mitä oululaiset oikeastaan ostivat?
Keskeinen kysymys kuuluu: mitä Oulun Energia sai 55 miljoonalla eurolla? Vastauksena on kokonaisuus, joka kattaa sähkönjakelun, kaukolämmön ja vesihuollon Kemin alueella. Näillä aloilla liiketoiminta ei ole yhtä tuottavaa kuin esimerkiksi energian tuotannossa, mutta se on vakaata ja pitkällä aikavälillä ennustettavaa.
Vesihuolto on Suomessa pääosin kunnallisten yhtiöiden vastuulla, ja se tarjoaa tasaista kassavirtaa, vaikka suuria voittoja harvoin syntyy. Sähkön- ja lämmönjakelussa tilanne on samankaltainen: tuotto on rajallista, mutta toiminta on välttämätöntä ja siten suhteellisen turvattua. Toisin sanoen Oulun Energia osti kokonaisuuden, joka ei välttämättä tuo pikavoittoja, mutta voi tukea yhtiön vakautta ja kasvustrategiaa.
Osa asiantuntijoista pitää kauppaa strategisesti järkevänä liikkeenä, koska se vahvistaa Oulun Energian asemaa alueellisena energiayhtiönä ja laajentaa sen liiketoimintaa uusille sektoreille. Toiset näkevät sen riskinä, koska Kenven toiminta ei ole ollut yhtä kannattavaa kuin Oulun Energian oma bisnes.
Kaupan onnistuminen riippuu pitkälti siitä, miten Oulun Energia pystyy kehittämään Kemin alueen energiainfrastruktuuria ja löytämään synergiaetuja omien toimintojensa kanssa. Esimerkiksi sähköverkkojen modernisointi ja lämmöntuotannon tehokkuuden parantaminen voivat luoda pitkällä aikavälillä lisäarvoa.
Merkittävä tapaus Pohjois-Suomen energiakentässä
Historiallisen kaupan myötä Kemi luopui osasta julkista omaisuuttaan, mutta sai taloutensa hetkellisesti helpottavaan asentoon. Oulun Energia puolestaan teki suurimman yksittäisen investointinsa vuosikymmeniin. Kyseessä on Pohjois-Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuri järjestely, joka vaikuttaa paitsi energiasektoriin myös alueen elinkeinoelämään ja työmarkkinoihin.
Samalla kauppa herättää laajemman keskustelun siitä, mikä on oikea tapa järjestää elintärkeät peruspalvelut: pitäisikö ne säilyttää kunnallisessa omistuksessa vai voiko niiden hallinta olla taloudellisesti ja toiminnallisesti kestävämpää suuremmissa energiakonserneissa?
